syyskuu on tarjoillut todella laajan skaalan eri tunnetiloja. esikoiseni saavutti täysi-ikäisyyden, sain uuden vuokralaisen studiolle ja olen päässyt työskentelemään enemmän omien proggisten äärellä. tälleen loppuvuodesta asiakas kuvausten osalta on hiljaisempaa, niin saan uppoutua rauhassa omaan sisäiseen maailmaani. OOn myös pohtinut paljon tulevaisuuttani ja tehnyt sen osalta isojakin ratkaisuja.
olen aina ollut vähän outolintu. lapsena en tosin vielä tiennyt olevani nepsy. "miksi sulla on tuollaiset meikit ja vaatteet?" "miksi haluat olla yksin?" ...ja itse välillä muistan ajattelevani "miksi en voi olla kuin muut?"
En osannut ja sitten lopulta en edes halunnut. En oikeastaan koskaan oikein kuulunut mihinkään.
se oli joskus raskasta. teki kipeääkin.
katseet jotka viestittivät "et ole yksi meistä." mutta nyt, kun katson taaksepäin - näen toisin.
ehkä se erilaisuus, jota silloin pelkäsin ja jopa piilottelin, onkin ollut juuri se mikä on pitänyt mut elossa. oma polku joka ei kulkenut muiden viitoittamaa reittiä. yksinäisyys ei ollut vain tyhjyyttä, se oli tilaa.
tilaa kuulla oma ääni, tilaa nähdä toisin. tilaa kasvaa siihen, kuka todella on.
ehkä täältä reunalta onkin paras näkymä.
valokuvausta tehdessäni huomaan usein ajattelevani eri tavalla kuin ympärillä olevat. en seuraa trendejä enkä sovi "piireihin". en mene tekniikka edellä, enkä hinnoittele samalla tavalla kuin ammattikuvaajat... ehkä juuri siksi ärsytän osaa tekijöistä. (?) kuitenkin itse suositellut jopa näitä "vihaajia" , jos muistan nähneeni jollain juuri sitä mitä asiakas toivoo kuviltaan. ei ole minulta millään tavalla pois.
tunnen usein edelleenkin itseni outolinnuksi, mutta ehkä se onkin voimavara ja vahvuuteni.
erilaisuus on lahja - myös kasvatuksessa. olen oppinut, että lapsi ei tarvitse täydellistä. hän tarvitsee todellista. oma ääni voi olla juuri se turvasatama, jossa lapsi kasvaa omaksi itsekseen. outolinnutkin osaavat rakastaa - ihan valtavasti.
vaikka ympärillä näkyisi kuvia perheistä, jotka näyttävät...samalta.
sopivan sävyisiä merkki vaatteita, hymyileviä lapsia, täydellinen sisustus, arki joka tuntuu kuin se olisi suunniteltu mainostoimistossa. kaikki kohdallaan. kaikki hallussa. vai onko?
erilaisuus ei ole virhe - se on mahdollisuus.
apulanta - kadut
Lisää kommentti
Kommentit