katoaako keskeneräinen ihminen näkyvistä?
täydellisyyden tavoittelu on nykyään kaikkialla. ulkonäössä, mielipiteissä, urassa, vanhemmuudessa, hyvinvoinnissa ja jopa siinä miten aito pitäisi olla. kaiken pitäisi olla hiottua, harkittua ja valmista. myös keskeneräisyys, paradoksaalisesti, pitäisi esittää täydellisessä muodossa.
välillä tuntuu, että elämme maailmassa, jossa keskeneräinen ihminen ei mahdu näkyviin. emme aina enää edes erota todellisuutta tekoälystä. viime syksynä editoin asiakas kuvia ja tuttuun tapaan taustalla soi musiikki. laitoin spotifysta jonkin suositellut sinulle listan soimaan. yksi suomenkielinen biisi pysäytti täysin ja sain kylmät väreet. se tuntui raastavalta, aidolta, koskettavalta ja inhimilliseltä. kuuntelin sen myöhemmin uudelleen ja silloin selvisi: kappale oli tehty tekoälyllä.
se ärsytti enemmän kuin osasin odottaa.
ei siksi, että biisi olisi ollut huono.
päinvastoin - se oli hyvä.
mutta huomasin kaipaavani ihmistä sen takana. halusin tietää, kuka on kirjoittanut sanat, mitä hän on kokenut, missä mielentilassa kappale on syntynyt. halusin tarinan, kasvot, keskeneräisyyden.
tajusin, että kyse ei ollut vain yhdestä biisistä. kyse oli siitä miten helposti alamme hyväksyä lopputuloksen ilman prosessia.
sisällön ilman tekijää. tunnetilan ilman kokijaa.
kun kaikki voidaan tuottaa nopeasti, virheettömästi ja vaivattomasti, mitä tapahtuu inhimilliselle haparoinnille?
sille, että joku yrittää, epäonnistuu, muuttaa mieltään, kasvaa kesken kaiken?
täydellisyyden kulttuurissa keskeneräisyys on riski. se ei myy yhtä hyvin. se ei näytä hyvältä ruudulla. se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, myös katsojalta.
silti juuri keskeneräisyys on se, mihin samaistumme. halkemat, epävarmuus. se, ettei kaikkea ole vielä ratkaistu.
ehkä siksi tekoälyn tuottama "täydellinen" sisältö voi tuntua kylmältä, vaikka se koskettaisi. se ei kanna mukanaan elämää sellaisena kuin se on: sotkuisena, ristiriitaisena ja kesken.
en vastusta kehitystä. en kiellä, etteikö tekoäly voisi olla hyödyllinen tai jopa inspiroiva. mutta toivon, ettemme ala kadottaa ihmistä kaiken tämän alta. ettei keskeneräinen ihminen häviä näkyvistä, vain siksi että hän ei ole vielä valmis.
ihminen kaipaa pysyvyyttä ja merkitystä ja maailma ei juuri nyt tarjoa niitä helposti. ehkä siksi kysymys ei ole siitä, katoavatko keskeneräiset ihmiset näkyvistä, vaan siitä, haluammeko ja uskallammeko vielä etsiä heitä ja olla yksi heistä.
minä haluan.
- rotvalli art.
Lisää kommentti
Kommentit