KATUKUVAAJASTA YRITTÄJÄKSI

Ihmisten kohtaamisessa parasta ovat tarinat. Nyt mä kerron vuorostaan omani.

Ihanan epätäydellinen..minä.

Kyseenalaistaja, juuri se useiden hermoille käynyt tyyppi työyhteisössä. :D Se luova ja liian tunnollinen joka heittelee ideoita miten kehittyä, mutta muut "on vain töissä täällä." Se jonka luokse he kuitenkin tulevat kertomaan epäkohdista ja murheistaan.

Ottavat, mutta eivät anna.

"En jaksanut taistella."

Olen tehnyt erilaisia töitä, kouluttautunut ja ollut kotiäitinä. En ole vain löytänyt paikkaani, mutta jokainen paikka on opettanut minulle itsestäni aina jotain uutta, vienyt kohti tätä päivää.

Parhaiten opin kuitenkin tuntemaan itseni keväällä 2022, kun toisen kerran koronaan sairastumisen jälkeen menetin fyysisen työkykyni. Alkoi reumamaiset oireet joita seurasi lääkäri ja sairasloma rumba.

Minulta ei pelkästään mennyt työ, minulta meni myös asia jonka olin jo vuosia tuntenut rauhoittavan mun mieltäni. Salitreenit. Kun mun mieli ei vaan hiljene koskaan., aina monta asiaa samaan aikaan menossa niin treenejä tehdessä sain edes hetken rauhan itseltäni. Samaan aikaan läheinen kuoli, ystävä sairastui ja minulle siihen vielä leikkauksen jälkeinen komplikaatio. En jaksanut enään. Muistan miettiväni mitä järkeä elää, jos ei saa elää? Podin ajatuksistani huonoa omaatuntoa. Olihan minulla kuitenkin mies ja lapset. Kuppi tuli niin sanotusti täyteen. Makasin ajatuksieni kanssa viikkoja kotona. Ennen lenkkeily oli päivän selvä asia. Ei enään. Turhauduin, kun yritin kipujen kanssa liikkua, mutta en pystynyt enään samaan mihin ennen. 

Millä sieltä sitten noustiin?

Itsetutkiskelu

Nyt oli aikaa tutustua oikeasti itseensä. Mitä asioita tehdessä tunnen itseni vapaaksi? Miten elää itselleen, löytää oma tarkoituksensa, löytää iloa ja sitä kautta tuoda muillekin valoa.

Nyt et jumalauta nainen luovuta!

Itsetutkiskelu varmaan kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Helpotusta huomasin saavani ensin laulamisesta. Olin vuosia pitänyt suuni niin sanotusti kiinni. Miettinyt mitä muut ajattelevat.  Parasta oli, että unohdin kivut, kun tein itselleni jotain mieleistä.

Kävin pari kertaa myös laulutunneilla. En halunnut opetella laulamaan vaan halusin uskaltaa taas laulaa.

Siinä olikin perhe ihmeissään, kun yhtäkkiä keittiöstä kajahtaa ja lujaa. Se oli kuin terapiaa sielulleni. Sain lauluja tulkitsemalla oloni paremmaksi ja kropassani oleva tulehdus alkoi myös pikku hiljaa rauhoittumaan.

Kalkun Pub karaoke

Kesä kolkutteli ovella ja lähennyin lähipiirissä olevan Jenni Mustajärven kanssa. Hän pyysi minut mukaansa festareille. Kuvailin siellä puhelimellani mustavalkokuvia ja toinen kauan kadoksissa ollut asia heräsi sisälläni... Nyt sykähti. Valokuvaaminen.

Olen lapsena ollut porukassa aina se joka kulki kamera mukana joka paikassa. Teininä perus varustus keikoille mentäessä oli filmirulla kamera. Ja nyt monen vuoden tauon jälkeen Innostuin kuvaamisesta ja ihmisistä niin paljon, että Jenni toi minulle lopulta kotoaan vanhan järjestelmäkameran kaapistaan "pölyttymästä."

Jenni Mustajärvi tien päällä kesä -22

"Lapsuudesta asti kestänyt ulkopuolisuuden, erillaisuuden ja huononmuuden tunne sai selityksen kesällä 2022." ADHD

Loppukesästä käytin tyttäreni ADHD testeissä ja lähdin huoneesta näiden sanojen saattelemana: "Suosittelen, että menet myös testiin. Ole huoleti, et ole ainoa vanhempi joka lähtee täältä varaamaan ajan myös itselleen."

Mun koko eletty elämä avautui mulle aivan uudella tavalla seuraavien viikkojen aikana. 

Siitä se lähti!

Kuvailin ja käsittelin kuvia todella paljon. Nyt kun muistelen, niin olihan se ihan hullua. En pystynyt fyysisten vaivojeni takia istumaan kuin hetken kerrallaan joten makoilin olohuoneen lattialla kuusi tuntiakin putkeen opettelemassa kuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Päiviä, viikkoja..kuukausia. Olin tämän itsetutkiskelu vaiheen aikana tehnyt itselleni instagram sivut minne avauduin todella suoraan asioista, tilanteestani ja haaveistani. Se helpotti omaa oloani ja toi minulle myös paljon uusia tuttavuuksia.

SYKSY 2022

nimimerkki nti_ makkonen (Piia) otti minuun yhteyttä instagramissa. Meillä oli tähdet kohdillaan kun saman kaupungin lisäksi hän kertoi asuvansa myös länsi -tampereella ja ihan naapurissa. Sovittiin treffit tesoman kirjaston kahvioon. Piian kanssa juttu luisti heti, kuin vanhan tutun kanssa. Meillä oli molemmilla palo valokuvaamiseen. Kerroin sitten Piialle, että olen suunnittellut meneväni kaupungille kuvaamaan ihmisiä. Olin kuvannut jo kaikki halukkaat lähipiiristä ja katukuvausta halusin toteuttaa niin, että kysyisin ihmisiltä luvan ottaa heistä kuvia. Piia totesi heti olevansa mukana ja samaan hengen vetoon "Koska mennään?"

Seuraavalla viikolla tapasimme sovitusti keskustorin suihkulähteen luona kameroineen. Bongasin heti nuoren parin jotka kohdetessaan löivät päänsä söpösti yhteen. Mun oli pakko saada kuva! Lähestyin nuoria ja kysyin lupaa kuvata ja he myöntyivät. Käveltiin sinä päivänä Piian kanssa hämeenkatua edes takas ja Piia jaksoi ihmetellä miten uskallan kysyä ihmisiltä lupaa. Mua ei pidätellyt enään mikään! 

"ROTWALLI!"

Oltiin päätetty tehdä someen yhteiset sivut katukuvaamista varten. Istuimme hämeenkadun alkupäässä olevaan kuppilaan miettimään sopivaa nimeä. Tärkeää oli se, että nimessä ei olisi sanaa valokuvaus tai photography. Taiteen ja itseilmaisun kautta. Sitä tää oli. Huusin sitten muille asiakkaille "Sanokaas joku sana mistä tulee Tampere mieleen?"

Mies asiakas hörppäsi tuopistaan tiskillä ja vastasi sitten "Rotwalli"

Piian kanssa siinä mietittiin...eiiih. Joku muu. Hetken kuluttua baarimikko tuli kysymään saisiko olla jotain juotavaa lisää ja

haluaisimmeko hänen ottavan meistä kuvan.

Siinä sitten kilisteltiin ja saatiin kuva muistoksi.

Piia ja minä syksy -22

"SE ON SIINÄ!"

Kotona jatkoin eri nimien kirjoittamista ylös. Pistin vaihtoehtoja Piialle.

Rotvalli Art ? - Kuvia ihmisistä ja hetkistä -

Se on siinä! Molemmat hyväksyi ja laitettiin some tilit tulille.

Lähdettiin Piian kanssa aina kun mahdollista pitkin tamperetta kuvaileen. Välillä yhdessä, välillä yksin.. Somen kautta alkoi tulemaan kyselyitä muilta valokuvaajilta "Sopiiko lähteä mukaan joskus?" Kiinnostusta selkeästi oli ja huomasin monelle olevan vaikeaa kysyä tuntemattomilta lupaa ottaa kuvaa.

Olen aina ollut helposti lähestyttävä ja rohkea tyyppi. Itsetutkiskelu vaiheeni varmasti vain vahvisti sitä, että en anna kenenkään enään pienentää itseäni ja tekemisiäni. Itselläni oli selkeästi jo katukuvausta tehdessä muotokuviin suurin palo.

TAKK

Bongasin netistä Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa someosaaja koulutuksen jonka sisältö oli mielenkiintoinen ja se sisälsi myös photoshopin opettelua. Päätin hakea ja pääsin mukaan. Mua jännitti miten pystyisin vaivojeni kanssa istumaan paikallani tunneilla. Koulutuksessa mentiin minulle liian nopeaa tahtia. En pysynyt pääni kanssa mukana, mutta nyt ainakin tiesin syyn olevan adhd, joten olin armollisempi itselleni. Tein parhaani, skippasin osioita jotka olivat minulle tuttuja ja opettelin kotona uutta omaan tahtiin. Katukuvaaminen jäi koko ajan vähemmälle ja olin omassa päässäni alkanut pyörittämään ajatusta yrittämisestä. Vielä puuttui uskallus hypätä.

"Enhän mä voi, kun oon niin vähän aikaa vasta tehnyt." 

Porukka huomas kuinka innoissani olin ja kuinka hyvin voin pitkästä aikaa.

Silti tuli kommentteja " Tampereella on niin paljon valokuvaajia, ei kannata."

Moni ingnooras täysin ja moni tekee niin edelleenkin.

"Se on seonnut."

Ajattelin vain: 

"Ei, te ette vaan ole mun ihmisiä."

"Olen nykyään ympäröinyt itseni lämmöllä. Ja se lämpö huokuu niistä mulle sopivista ihmisistä."

Koulutuksessa lähestyi harjoittelujakso. Ensimmäinen luvattu paikka peruuntui. Harmitti niin perkeleesti. Melkein luovutin. Sieltä taas kuitenkin noustiin ja päätin tehdä julkisen Facebook päivityksen, jolla hakisin harjoittelupaikkaa.

Ilmoitukseeni vastasi Lotta Ansakorpi.

Lotta on mm. teatterialan ammattilainen, yrittäjä ja kirjailija. Hän toimii laaja-alaisesti esittävän taiteen, hyvinvoinnin ja luoduuden kentässä. Aivan ihana tyyppi! En usko, että olisin uskaltanut hypätä yrittäjyyteen ilman Lotan sparrausta. Tärkein oppi mulle oli se, että älä oleta asioita. Uskalla mennä omana itsenäsi, omalla jutullasi eteenpäin.

Lotan promokuvaus Talvi -22

KEVÄT 2023

Olin katsellut työpaikkoja, tuloksetta. Nyt tunsin itseni. Missä pärjään ja missä en. Kuvaus kyselyitä alkoi tulemaan somen ja tuttujen kautta. Kuvailin ihmisiä kotonani, ulkona ja kuvattavien kotona.. Rohkaistun kysymään Piialta, perustetaanko yhdessä Rotvalli Art? Olimme alkuun tosi innokkaita molemmat ajatukselle, mutta Piia jättäytyi kuitenkin heti alussa pois joten aloitin yksin toiminimellä ROTVALLI ART. Mikä oli toisaalta helpotus. Olen niin yrittäjähenkinen ja nopea liikkeissäni. ideoita tulee kuin sieniä sateella. Piia ei olisi jaksanut sitä mun viesti ja soitto tulvaa. Ehkä siitä syystä Piia on vielä ystäväni. :D Mulla oli selkeä visio ja suunnitelma päässäni seuraaville viidelle vuodelle. 

Odotatko aina parempaa aikaa? Niimpä. Ei sitä tule koskaan.

Seuraava askel oli saada jostain toimitilat. Rotvalli artille sopivat, ei keskustan hälinästä eikä sellaisella vuokralla, että mun tarvitsisi nostaa kuvausten hinnat pilviin. Homman pitäis pysyä kannattavana, tietenkin. Toiveena oli myös halu päästä työn lomassa rauhassa luontoon kävelemään, en vilkkaaseen kaupunki ympäristöön. Hyvin usein kuvieni inspiraationa toimii nimittäin musiikki. Mikään ei ole parempaa kun laittaa kuulokkeet päähän ja lähteä ulos. Piian kanssa juteltiin sitten tiloista. Oltiin molemmat katseltu netistä eri vaihtoehtoja. Sitten tuli puheeksi HIEDANRANTA! Olin kuvaillut siellä vuosi sitten ystäviäni. Silloin en todellakaan olisi voinut kuvitella, että rakkaasta harrastuksesta tulisi minulle työ enkä varsinkaan sitä, että tuosta miljööstä saan toimitilan itselleni ;)

Otin yhteyttä Hiedanrantaan ja kyselin vapaista tiloista. Hiedanrannan kehityksen koordinaattori Hilja Lappalainen tuli näyttämään mulle tiloja hiedanrannan pajalta. Ihastuin pieneen noin 10 neliön huoneeseen. Se olisi juuri sopiva aloitukseen, sillä kohta olisi kesä ja voisin enimmäkseen kuvailla ulkona, mutta myös muotokuvaukset sisällä onnistuisivat vallan mainiosti. Hiedanrannan karunkaunis miljöö vei kyllä sydämeni ihan täysin. Vuokrasoppari tehtiin ja sitä mun onnea silloin. Minulla oli vihdoin jotain omaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tunsin tietyllä tavalla vapautta. Viihdyn pajalla hyvin ja päätin jatkaa toimintaani siellä. Muutin isompiin tiloihin lokakuussa -23 ja aioin monipuolistaa ja uudistaa työskentelyäni pikku hiljaa koko ajan. En halua rutinoitua vaan elää vihdoin niin, että saan vapaasti ideoida ja toteuttaa.

TARINA ON VASTA ALUSSA...

... ISO KIITOS KAIKILLE ENSIMMÄISEN YRITTÄJÄ VUOTENI ASIAKKAILLE, YHTEISTYÖKUMPPANEILLE, YSTÄVILLE, PERHEELLE, SEURAAJILLE JA KANNUSTAJILLE. <3

- Mimosa 5.2.2024

Oon löytänyt juttuni yhdistämällä asiat joita rakastan IHMISET JA LUOVUUS.

Nuoret lyö päänsä yhteen keskustorilla Syksy -22

Seuraa Rotvalli Artin matkaa :)